Niin se pienen ihmisen mieli muuttuu.
Muutamia vuosia sitten en olisi voinut kuvitella haluavani tiikkipöytää, " siis jotain ruskeaa".... no way!
Se oli silloin, kun kaiken piti olla valkoista. Pikkuhiljaa valkoinen on alkanut vähentyä ja tilalle on hiipinyt muutakin väriä.
Pyöreästä pöydästä olen haaveillut pitkään. Ajattelin, että se antaisi avaruutta kohtalaisen pieneen ruokailutilaamme eikä täyttäisi sitä nurkasta nurkkaan. Pöydän olisi kuitenkin oltava jatkettava isompia kalaaseja silmällä pitäen ja mieluiten yksijalkainen. Sopivaa ei osunut kohdalle.
Uusi pöytämme on hyvän ystävän äidin "perintö" ja useita kymmeniä vuosia vanha. Se on kuitenkin erittäin hyvässä kunnossa ja pinnaltaankin lähes uuden veroinen. Ja siinä on jatkopala ja yksi jalka.
Siis täydellinen!
Kahdestaan ollessamme (90% ajasta), pöytä riittää meille hyvin pienessä koossaan.
Ja kun porukkaa on enemmän, otetaan jatkopala esille ja taas mahdutaan.
Pöydän ympärillä pystyy pyörimään vaikka piirileikkiä, joten tavoite avaruudestakin on saavutettu.
Nyt meillä on ripaus tanskalaista tyyliä, josta niin kovasti pidän.
Ihanan aurinkoista loppuviikkoa.
Me lähdetään kohta Nellyn kanssa aamulenkille.
Anne
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!