Ensimmäiset muistikuvani Artekista sijoittuvat 50-60-lukujen vaihteeseen, kun asuimme sen naapurissa Keskuskadulla. Kävin alvariinsa yksikseni siellä ihailemassa mm puuapinoita, marokkolaisia mattoja ja nahkatuoleja.
Kotimme oli sisustettu hyvin perinteisesti ja "tavallisesti", eikä meillä koskaan puhuttu Alvar ja Aino Aallosta tai Maire Gullichsenista (tuskin vanhempani tiesivät heistä mitään).
Jostain syystä myymälä kuitenkin veti pientä tyttöä puoleensa, ehkä jopa enemmän kuin vastapäätä ollut Stockmann. Ja vetää edelleen.
Piipahdimme eilen puolison kanssa Avotakan ja Artekin asiakasillassa ihailemassa klassikoita
- jälleen kerran.
Ja olihan siellä muitakin :)
En muista aikaisemmin nähneeni Artekissa näin paljon vihreää...
Vierailun tavoitteena oli katsastaa ja ehkä päättää minkä värinen intianpuuvilla laitetaan syksyllä ostettujen 444-tuolien tyynyihin. Päätös tehtiin ja se on joku alla olevista :D
Silmiin osui tietysti taas yhtä sun toista ihanuutta, joka "niin sopisi meille".
Ollaan kuitenkin jouduttu viime aikoina tekemään hankintoja niin paljon, että tällä kertaa mukaan lähti vain marmorialunen ja servettejä.
Siitäkin huolimatta kiva ja mielenkiintoinen tilaisuus, kiitos emännille ja isännille!
Anne
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!