Terveisiä Amalfin rannikolta!
Täydellisen onnistunut loma on takana.
Matkan suunnittelu alkoi jo viime vuoden lopulla, kun löysimme edulliset lennot Roomaan ja aloin katsella majoitus- ja jatkoliikennevaihtoehtoja.
Lopulta varasimme huoneen pienestä Amalfin kaupungista sen keskeisen sijainnin vuoksi. Sieltä olisi helppo tehdä retkiä rannikon muihin kohteisiin.
Tämä ei tosiaan ollut ns. valmismatka, vaan vaati vähän veivausta.
Rooman lentokentältä menimme ensin lentokenttäjunalla Roma Terminille ja sieltä luotijunalla Napoliin. Siitä eteenpäin olisi pitänyt mennä ensin yhdellä bussilla Sorrentoon, josta toiseen vaihtaen Amalfiin. Aikatauluja tutkiessamme meitä kuitenkin lähestyi taksikuski, joka tarjosi kyytiä suoraan Amalfiin. Olimme siinä vaiheessa mielestämme matkustaneet jo tarpeeksi kauan, joten hyppäsimme kyytiin ja pääsimme alle tunnissa vuorten yli Amalfiin.
Takaisintulo oli hotellin respan antaman neuvon ansioista näppärämpi (ja halvempi); menimme veneellä Salernoon, josta pääsimme yhdellä junalla suoraan Roma Terminille.
Tätä vaihtoehtoa suosittelen ehdottomasti muillekin tuohon suuntaan meneville.
Junalla matkustaminen on myös tosi vaivatonta.
Emme olleet kumpikaan käyneet alueella aikaisemmin, mutta Capri ja Axel Munthen huvila oli ollut haaveissani jo vuosikymmeniä.
Se olikin ensimmäinen retkikohteemme.
Venematka Amalfista Positanon kautta Caprille kesti n tunnin.
Satamasta otimme avotaksin, joka vei meidät hetkessä Anacaprin kaupunkiin.
Villa San Michele on varmasti yksi maailman kauneimmista paikoista.
Henkeä salpasi ja pala nousi kurkkuun
Siksi ensimmäiset matkakuvat sieltä.
Sfinksin viereltä avautuivat käsittämättömän upeat maisemat.
Tykkäämme molemmat kävellä ja minä olen tunnetusti "hyvä" löytämään oikopolkuja.
Kartan mukaan Villa San Michelestä pääsi sellaista pitkin mukavasti Caprin kaupunkiin...
en vain huomannut kyseessä olevan "rappupolku".
Ja mitkä raput, huh!
Jyrkät, leveät ja korkeat askelmat - päätä huimasi ja jalat tutisivat!
Pari pätkää käveltiin, kunnes siirryttiin tasaiselle maalle, eli kiemuraiselle tielle.
Kerättiin ainakin enemmän askeleita :)
Sekä Villasta että Axel Munthesta löytyy netistä paljon tietoa ja kuvia.
mm täältä
Olen oman Huvila meren rannalla -kirjani kadottanut/lainannut/antanut jonnekin. Mutta tämän vierailun jälkeen haluan ehdottomasti lukea sen pitkästä aikaa uudelleen. Täytyy siis hankkia uusi kirja.
Itse Capri ei meitä kumpaakaan ihan mahdottomasti sykähdyttänyt, mutta muutaman kuvan otin toki sieltäkin.
Jääköön kuitenkin tällä kertaa tähän. Ja vaikka kuvat eivät tuolle täydelliselle maisemalle ja tunnelmalle oikeutta teekään, toivon että jotain siitä niissä välittyy.
Lisää seuraavalla kerralla, ciao!
Anne
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!