Vuodet totisesti vierivät vauhdilla!
Ihan justiin (tässä) kerroin, kuinka vietimme ystäväni kanssa päivää kaupungilla kierrellen.
Se oli kuitenkin jo melko tarkkaan vuosi sitten!
Eilen tapasimme jälleen. Tällä kertaa emme lähteneet kaupungille, vaan istuimme meillä.
(Nelly on vielä hoidossa, enkä raaskinut jättää sitä yksin kotiin).
Nautittiin tapaksia ja tekemääni fetapinaattipiirakkaa + salaattia sekä 'tuoretta' viiniä, eli Beaujolais Nouveauta ja puhuttiin; muisteltiin menneitä ja tuumittiin tulevaa, kerrottiin lapsista ja lastenlapsista, vaihdettiin kokemuksia vaivoista sun muista iän tuomista 'rajoitteista', sisustus-, käsilaukku- tai ryppyrasvaosastoja tietenkään unohtamatta :)
Ja aika meni taas kuin siivillä!
Ja jälleen kerran sovittiin "ensi kerralla mennään vuorokaudeksi yhdessä johonkin. Hypätään laivaan ja vietetään laatuaikaa Tallinnassa".
Toivon, että saamme sellaisen retken järjestettyä.
Ihan mahdottoman ihanaa on joka tapauksessa aina tavata.
Olemme tunteneet toisemme jo yli puoli vuosisataa ja vaikka ystäväni on asunut siitä valtaosan pois Suomesta, on ystävyys säilynyt läheisenä.
En voi olla kuin kiitollinen ja onnellinen siitä.
Kaksi yötä ja me lähdetään puolison lomalle. Keväästä asti sitä on odotettu!
Toiveissa on lämpöä, aurinkoa, lepoa, kauniita maisemia ja hyvää ruokaa.
Pientä lisäenergiaa tähän marraskuun pimeyteen. Sen jälkeen voikin alkaa valmistautua jouluun ja vuodenvaihteeseen.
Ja niiden jälkeen ajatuksissa siintääkin kevät...
Miten se siis menikään..? Ei tässä meinaa vuosien perässä pysyä 😀
Anne
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!