Uutta vanhaa...

Olemme vuosien myötä tottuneet siihen, että vaatteissa edellisten vuosikymmenten muoti ja tyyli tekee säännöllisesti "uuden tulemisen". Lahkeen leveys, hameen pituus, kerrospukeutuminen, olkatoppaukset, materiaalit jne. Ne kaikki kiertävät kehää ilman että kiinnitämme asiaan juurikaan huomiota. Silmä vaan tottuu "muka-uuteen-muotiin".

Sisustamisessa pätee sama kaava. Tällä hetkellä 50-luvun kalusteet ovat kuuminta hottia ja teaktasoista maksetaan kohtuullisia summia. Muutama vuosi sitten niitä ei huolinut kukaan. Silmä tottuu näihinkin ja vanha alkaa näyttää tosi kivalta, uudelta ja modernilta.

Jännä juttu, eikö vaan?  Ja näin käy kyllä meilläkin. 

Kodissani oli esimerkiksi 80- ja 90-luvulla paljon viherkasveja.  Sitten ne hävisivät vuosikausiksi. Nyt niitä on alkanut pikkuhiljaa ilmestyä joka huoneeseen. 

2000-luvun alussa alkoi valkoinen kausi. Kaiken piti olla valkoista ja jos ei ollut, maalasin sen. Nyt täällä on teakinen ruokapöytä, mustat tuolit, on puhdasta ja lakattua puuta ja värikkäitä sohvatyynyjä.  

Miten näin oikein pääsee käymään? 

Ensin "uusi" tyyli alkaa näkyä ulkomaisissa blogeissa, instatileissä ja sisustuslehdissä (joiden suurkuluttaja olen), sen jälkeen kaupoissa, joista se siirtyy pikkuhiljaa koteihin.

Viimeinen esimerkki tästä meillä on kukka-amppeli. En ikimaailmassa kuvitellut enää ripustavani sellaista ikkunaan ja nyt keittiön ikkunassa se näyttää niin uudelta ja trendikkäältä 😀

Tämäkin hankinta tuli tehtyä varmasti jonkun blogin tai lehden ja Granitin instakuvan myötä. Tunnustan, ettei se ilman ainakin pientä ärsykettä päähäni tupsahtanut. 

Mukavaahan se on, että vanhat tyylit ja tavarat alkavat näyttää uusilta ja trendikkäiltä. Se on nostalgista ja tuttua ja uuden ja vanhan yhdistäminen tekee kodin sisustuksen kiinnostavaksi. 

On kuitenkin joitain asioita, joiden paluuta en toivo enkä odota. Ihan ensimmäiseksi tulee mieleen 70-luvun ruskeankirjava "rahkamatto". Se oli kamala!

Tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka eivät mokomista muotijutuista ja muutoksista innostu ja hyvä niin.  Jokainen voi omassa kodissaan toteuttaa itseään haluamallaan tavalla.  

Minä luultavasti jatkan värkkäilyä "hamaan hautaan" :D 

Anne