Reilu vuosi sitten etupihan rodo näytti tältä... ja nykyinen tilanne on alla. Voisiko puolisoni olla oikeassa sanoessaan kasvin pitävän opiskelijoiden tapaan välivuotta? Toki puskalla on vielä muutamia viikkoja aikaa puhjeta kukkaan, mutta huonolta näyttää. Nuppuja on muutamia hassuja, jotka nekin pieniä ja kuivettuneita...
Takapihalta ovat taas kadonneet särkyneet sydämet. Tässä kuvat viime keväältä
Ja tältä näyttää nyt...Ei alun alkua näkyvissä!
Tämä kevät ei perennojen kannalta ole onnistunut muutenkaan. Aikaisemmin kehumani pengerrys näyttää enemmän räjähtäneeltä kuin suunnitellulta kukkapenkiltä. Sekamelskan tunnetta lisäävät sipulikukkien lehdet, joita ei käsittääkseni saa katkoa ennen kuin ovat ihan kuihtuneet.. Voisiko tässä tilanteessa olla konsultista hyötyä? :)
Ruukuissa ja laatikoissa olevat kukat sen sijaan näyttävät hyviltä ja tuntuvat viihtyvän...
Mutta eikö se ole puutarhan ja kukkien kasvattamisen kanssa vähän niin kuin elämän ja itsensä kanssakin? Siihen pitää paneutua ja ottaa vakavasti, mutta ei kuitenkaan liian vakavasti, vaan armollisesti, epäonnistumisista oppimalla ja uudelleen yrittämällä...? Näin minä ainakin uskon.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!